tyrnava-0312.jpg

Etusivu / Ympäristö

Ympäristö ja kulttuurimaisema

Maa matala, taivas korkea

Lakeus = lakea, luonnon paikka, kenttä, aukea, tasanko. Alue, jonka korkeuserot ovat pienemmät kuin 10 metriä. (Nykysuomen sanakirja)

”Taivas on aina suurena tekijänä pohjalaisessa maisemassa. Vanhoina aikoina asutus ja koko elämä liittyivät jokiin vielä kiinteämmin kuin nykyään. Kaikki asuvat jokivarressa, kylä kylän vieressä, pelto pellossa kiinni, sanotaan eräässä kuvauksessa vuodelta 1661. Peltoihin liittyivät välittömästi kotiniityt muodostaen toisen kapean nauhan jokilaakson viljelyskuvaan, ja uloimpana levittäytyi yhden tai useamman kylän yhteisnautinnassa oleva kotimetsä, jota käytettiin myös karjanlaitumena.” (Reino Kalliola, Suomen luonto mereltä tuntureille, 1958)

Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue

Limingan kirkonkylän ja Tyrnävän välinen alue on yksi Suomen suurimmista tasangoista. Tasankoa halkovat paikoitellen syvässä kanjonissa virtaavat Ängeslevänjoki ja Tyrnävänjoki, jotka yhtyvät alajuoksulla Temmesjokeen ja muodostavat Liminganlahden suistoalueen. Alueen kasviston erikoisuuksia on jokipaju.

Alue on perinteistä maatalousseutua. Parhaat maisemat avautuvat Tyrnävän – Ängeslevän tienoilla, joissa jokivarsilla on runsaasti vanhaa ja perinteistä rakennuskantaa avoimessa maisemassa. Tyrnävän kirkonkylä on tyypillinen, joen törmällä tiiviinä sijaitseva kylä. Se on edelleen eheä ja hyvin säilynyt.

Tällä hetkellä Tyrnävän kunnan maankäyttöä ohjaa Pohjois-Pohjanmaan seutukaava 1990, joka on vahvistettu vuonna 1993.

Rakentaminen avoimeen lakeusmaisemaan

Paikan identiteetti, paikan tuntu auttaa ihmisiä viihtymään. Vanhojen kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemallisesti arvokkaiden rakennusten omistajia tulisi entistä enemmän kannustaa vanhan säilyttämiseen ja korjaamiseen. Rakentaminen ja muu maankäyttö on harkittava niin, että ne sopivat maisemaan.

Rakennuspaikan valinta on maaseutualueella tärkeintä. Uudisrakennukset sijoittuvat parhaiten arvokkaaseen kulttuurimaisemaan, kun ne muodostavat maisemassa samanlaisia ryhmiä kuin vanhat taloryhmät lukuisine piharakennuksineen. Avoimeen maisemaan rakennettaessa suunnittelu on aina tehtävä ammattitaidolla. Suunnittelun lähtökohta on ympäröivä rakennuskanta. Uusi rakennus saa erottua vanhasta, mutta maisemassa sen suhde rakennusten muodostamaan kokonaisuuteen tulisi olla luonteva.

Paikallinen talotyyppi on yksinkertainen, pohjaratkaisuiltaan selkeä, valoisa ja joustava. Paikalliseen rakennusperintöön sisältyy yhtenäisyyttä ja toistoa. Yksilöllisillä piirteillä, kuten pihakuisteilla ja käsityönä tehtävillä yksityiskohdilla talot erottuvat toisistaan.

Tasaisella lakeudella rakentamisella tulisi aina muodostaa raja ympäröivään maisemaan. Avoimessa maisemassa raja voi olla rakennus, jota täydentää puurivi.

Lue lisää - Aluearkkitehti Maija Niemelän laatima selvitys kokonaisuudessaan (pdf, 134 KB)